|
METSÄSTYS
Metsästys ennen talvi- ja jatkosotaa sekä
välittömästi sotien jälkeen.
Valokuva vuodelta 1937. Hirvi on vedetty
järvestä Aimon Matikkalan rannassa. Kuva: Mikko Lautala
Mauno Mätikkö on 12.12.1957 muistellut
Visuvedelle hirvenkaatajien juhlassa vanhemman polven töitä ja
aikaansaannoksia seuraavasti: "Visuvedelle oli jo aikaisemmin
perustettu metsästysseura, joka toimi siten kuin niiden tapaan ja
tyyliin kuului, mutta sitten kun muistinvaraisesti sanottuna noin
vuonna 1933 tai 1934 alettiin myöntää hirvenkaatolupia, järjestäytyi
tämä seuramme uudelleen sen merkeissä ja haimme kaatoluvan yhdelle
hirvelle. Alueemme oli valtava ja kaikki miehet niin sanottuja
pyssymiehiä, jos kaikki vielä sitäkään. Maasto tällä suurella
alueellamme on vaikeata,
voimmepa liioittelematta sanoa sen olevan vaikein Suomen tällä
leveysasteella. Esimerkiksi Helvetti- ja Kalliojärvien väli on
sellainen, että jos meille vanhoille konkareille joku sanoo sen
tuntevansa, niin me vain hymähdämme, että niin sitä kukin luulee
suuria itsestään, kunnes elämä näyttää kullekin pienuutensa.
Monosen retket muodostuivat heti alun alkaen
meille toivioretkiksi. Sieltä yleensä saatiin saalistakin ja
mieluisaa vaihtelua sekä verrattomia elämyksiä, koska maasto
siellä muodostaa ainutlaatuiset olosuhteet ainakin meidän
piirissämme. Muistamme jo vanhan Monosen Heikin, kun hän keitti
meille perunasoppaa ja suurella kourallaan ravisti suolaa sekaan
pyyhkien kätensä luonnolliseen ja lähellä olevaan miehisen tyylin
mukaiseen kuivaajaan. Mutta perunasopassa oli juuri sopiva suolan
maku, jota soppaa tarvittiinkin iso padallinen. Lämmittämässään
saunassa pyrki joskus olemaan
vähän "tikua", mutta kohtelu ja lämpö sitä suloisempaa väsyneisiin
ja ainakin paljon kulkeneisiin miehiin. Alkuaikoina Heikki itse oli
verraton vaeltaja, joka monen nuoremman
jätti taipaleelle. Niin saunasta päästyämme tarinoitiin vahvasti. Me
tunsimme aina, että olimme tervetulleita kylään ja se seikka, ettei
talossa siihen aikaan ollut naisväkeä, sairasta emäntää lukuun
ottamatta kotona, ei saanut häiritä viihtyisyyttämme. Eikä sitäkään,
kuten itsestämme tiedämme, katsottu oikein sopivaksi, jos joku
erehtyi naapureista kortteeria hakemaan.
Monosen Matti: "Kyllä minä Takavuoresta taas
hirviä ajan, että saatte harjoitella", lausui eräänkin kerran vähän
piikikkäästi, koska siihen oli aihetta eräitten veljien
ohiammuttujen
laukausten jälkeen. Sinä Matti olit paljon nerokkaampi kuin meistä
monet ja sellainen maaston kulkija, että en edes tiedä keneenkä
vertaisin. Sinä tiesit seudun hirvien oleskelupaikat ja vilkkaan
mielikuvituksesi ansiosta pystyit kertomaan tarinoita,
joita pidettiin valheina. Mutta olin monasti yksin, toisin sanoen
olimme kaksin jahdissa ja siinä käytettiin lippusiimaakin miesten
puuttuessa. Tarina repusta hirven sarvissa on käytettyaihe silloin
kun puhutaan Monosen Matista hirvijahdin yhteydessä, mutta asia
tapahtui kirjaimellisesti meille kahteen pekkaan, josta tarinasta
ollen joskus paperillakin jotain esittänyt."
Edellä esitetty ote
Mauno Mätikön puheesta yli 50 vuotta sitten kuvaa
hyvin niitä olosuhteita ja miehiä, jotka perustivat Visuveden
Hirvimiehet ja aloittivat Ruovedellä ensimmäisinä järjestäytyneen
seuruemetsästyksen.
Metsästys 1950- ja 60-luvuilla
Viisikymmentäluvun alussa Visuveden Hirvimiehet kaatoivat vuosittain
kaksi hirveä. Vuodesta 1955 hirvenkaatolupien määrä on alkanut
hitaasti kasvaa. Kaatolupien määrä
on ollut suurimmillaan vuosikymmenen vaihteessa. Tuolloin on
vuosittain kaadettu seitsemän kahdeksan hirveä. Kuusikymmentäluvun
lopulla on kaatojen määrä taas pudonnut
kahdesta - kolmeen hirveen vuosittain. Viisikymmentä- ja
kuusikymmentäluvuilla seuran metsästystapahtumiin on merkittävästi
vaikuttanut kaksi ajokoiraa. Kalle Lammin ajokoira Remu on ollut
hirvikoirana hyvä. Koiran omistaja puolestaan on aikanaan kaatanut
niin monta hirveä, ettei seurasta toista vastaavaan kaatotilastoon
yltävää miestä taida löytyä. Kautta maakunnan kuuluisaksi on
puolestaan tullut Visuveden Hirvimiesten omistama ajokoira Jallu.
Koira on saavuttanut elämänsä päätepisteen tammikuussa 1967. Vielä
edellisenä syksynä koiran ajoon oli kaadettu viisi hirveä.
Tiettävästi Jallun ajoon oli tuolloin Ruovedellä kaadettu enemmän
hirviä kuin miltään muulta koiralta. Jallun hoitoisäntänä ja seuran
menestyksekkäänä koiranohjaajana on toiminut Tuomas Ylistalo. Monet
vuodet Tuomas ja Jallu ovat kiertäneet seuran järjestämissä
jahdeissa. Muiden seurojen
kutsumana he ovat lisäksi liikkuneet jahdeissa ympäri laajaa
pitäjää. Ajokoiralla hirvien metsästäminen, joka tuolloin on ollut
sallittua, onkin ollut mielekästä ja nautittavaa. Passimiehet
kuulevat jo kaukaa ajon etenemisen ja voivat siten elää tapahtumien
pyörteissä ja jahdin suomassa jännityksessä pitemmän aikaa. Seuralla
tai seuran jäsenillä ei ole ollut Jallun jälkeen vähään aikaan
koiria. Jahteja on
suoritettu siten, että osa miehistä on ollut ajomiehinä tai on
lainattu koira hoitajineen. Visuveden Hirvimiehillä ei ole omaa
metsästysmajaa eikä lahtipaikkaa. Viisikymmentä-
ja kuusikymmentäluvuilla on Ylistalo antanut aittansa seuran
käyttöön lihanjakopaikaksi ja välivarastoksi.
Metsästys 1970-luvulla
Vuosi 1969 on ollut Visuveden Hirvimiesten toiminnassa sikäli
merkittävä, että silloin ei ole anottu laisinkaan hirvenkaatolupaa.
Hirvikanta on tuolloin ollut Ruovedellä
niin vähäinen, että Pohjois-Hämeen Riistanhoitopiiri oli esittänyt
hirven rauhoittamista kyseiseksi vuodeksi. Seitsemänkymmentäluvulla
hirvenmetsästyksessä on tapahtunut merkittävä periaateratkaisu. Kun
aiemmin oli kaadettu pääasiassa aikuisia hirviä. niin uuden tavan
mukaan kaadetuista hirvistä puolet on oltava vasoja. Menettelytapa
on osoittautunut hirvikannan elvytyksessä hyväksi ratkaisuksi.
Visuveden Hirvimiesten hirvien kaatotilastosta voidaan myös hyvin nähdä hirvikannan kehittyminen ja
nimenomaan 1970-luvulla tapahtunut muutos. Kun vuosikymmenen alussa
seura kaatoi vuosittain kaksi tai kolme hirveä, niin vuosikymmenen
vaihteessa oli kaadettujen hirvien määrä kymmenkertaistunut. Jahtien
järjestämisessä seura on onnistunut hyvin. Kaatotilasto puolustaa
väitettä. Kaadettujen hirvien määrä on lähes sama kuin mitä seuralle
on myönnetty lupia. Jahdit on 70-1uvulla suoritettu vanhaan tyyliin
viikonloppujen aikana, mutta tilanteen vaatiessa metsälle on menty
myös arkipäivinä. Jäsenmäärän ylärajaksi on päätetty 40
henkilöä. Tämä kelpo metsästäjäkaarti on ottanut aktiivisesti osaa
järjestettyihin jahteihin.
Hirvikoirien kasvatuksessa seuran jäsenet ovat samaten onnistuneet
hyvin. Koirien kasvatuksen aloitti Erkki Lammi. Hänen
karjalankarhukoiransa Rekku on muuttanut hirvestyksen nautittavaksi.
Mikä sai sinut Erkki Yläjärvi aloittamaan
koirien kasvattamisen? Erkki kertoo, että olin 1970-luvulla usein
oppaana vieraileville koiramiehille ja koirille. Meidän hirviseuran
jäsenillä ei tuolloin ollut lainkaan hirvikoiria. Erkki Lammi hankki
hirvikoiransa
1970-luvun puolivälissä. Olin Lammin apuna usein koiramiehenä. Kun
Lammi ei aina ehtinyt (karjatila) metsälle, toimin minä yksin Rekun
kanssa hirvenhaukussa. Tuolloin näin miten koiran kanssa
työskennellään hirvimetsällä ja sain kipinän, jospa minäkin
hankkisin oman koiran. Koillis-Häme kirjoitti elokuun 9. päivänä
1999 seuraavasti: “Kerrostalon Pörri ei karhua kavahda. Karhu on
kova vastustaja. Siitä kohtaamisesta luonteeltaan kehittymättömät
koirat lähtevät häntä koipien välissä pakoon ja saavat kauhun
loppuelämäkseen. Hyvä koira on luonteeltaan tasapainoinen, rohkea ja
sillä pitää olla hyvä itsetunto. On moneen kertaan nähty, että kylän
räyhääjät ja tappelijat eivät uskalla mennä karhua liki. Sanoo
Etelä-Suomen parhaan karhukoiran omistaja Erkki Yläjärvi. Lappi ja
Itä- Suomikin lukuun ottamatta hyviä karhukoiria ei Suomesta
nykyisin kovin suurta joukkoa löydy. Kyvyt ovat käytön puutteessa
vuosikymmenten mittaan ruostuneet. Hyviä koiria on tämän takia
menetetty ja menetetään edelleen. Karhun haukkumisen taito ei ole
kuitenkaan kaikkien koirien geeneistä vielä hävinnyt. Mikkelissä
seitsemän vuotta sitten syntynyt Kerrostalon Pörri on tästä selvä
osoitus. Sen lahjat karhun haukkumiseen huomattiin kolmivuotiaana ja
sen jälkeen niitä on kehitetty säännöllisellä
koulutuksella. Pörri osoittaa perättömäksi myös ne väitteet, ettei
sama koira hauku hirveä ja karhua. Hirviä on nimittäin koiran
haukusta kaadettu jo yli sataviisikymmentä. Sanoivat minulle, että
nyt menit pilaamaan koirasi, kun Pörriltä kaadettiin ensimmäinen
karhu. Mutta vielä mitä, nyt se haukku hirveä entistäkin
pontevammin, Yläjärvi muistelee.”
Asko Laakan harmaapystykorva on tuonut passimiesten eteen hirviä.
Vuonna 1981 Olli Visulaakan harmaapystykorva puolestaan osoitti
olevansa myös hirvikoirana hyvää luokkaa. Metsästystä on seura
kehittänyt
koirien hoidon ja kasvatuksen lisäksi monin eri tavoin. Useat
jahtilavat ovat nousseet metsästysalueelle. Passipaikkoja on
merkitty maastoon. Markku Tervala on toiminut metsästyksen
johtajana. Tervalan sanat: "Erkki-pari ajoon ja muut miehet
passiin," on ollut monen jahdin lähtökäsky.
Kankaalle on jahti tavallisesti lopetettu. Kaadetut hirvet on sitten
talon vajassa nyljetty ja vajan orsille nostettu.
Kun hirven ruhot
ovat sitten riippuneet päivän tai kaksi, on ne
lihanjakajien toimesta palasteltu. Lihanjakajissa on ollut
nimettyjen henkilöiden lisäksi kaksi ammattimiestä, Jukka Laaka ja
Ilmari Koskinen. Lihojen jakoa on pyritty helpottamaan hankkimalla
vannesaha, lihamylly ja muita välineitä. Tästä huolimatta
lihanjakajat, jotka ovat olleet vuosittain samoja henkilöitä, ovat
tehneet vaivojaan säästelemättä rankkoja työpäiviä palastellessaan
kaadetut hirvet.
Metsästys 1980- ja 90-luvuilla
Visuveden Hirvimiehillä yleistyi koirilta metsästys 1970-luvun
puolivälissä. Vuosikymmenen alussa hirvestys oli miesvoimin
askaroimista. Käveltiin ketjussa metsässä meluten ja puukapuloita
paukuttaen. Tässä niin sanotussa kalikkajahdissa hirvi tulee
passimiehen eteen täyttä laukkaa. Tällöin haavoittumisriski on suuri
ja hirvi pakenee sulan maan aikaan saavuttamattomiin. Koirilta
metsästys tarjoaa monia etuja kalikkajahtiin verrattuna.
Merkittävämpiä etuja lienee mahdollisuus suorittaa valikoivaa
metsästystä. Tavanomainen hirvijahti koirilla käynnistyy
tuulensuunnan haistelulla, jonka
perusteella passit sijoitetaan hirvien tavanomaisille
kulkureiteille. Koiramiehet lähtevät koirineen etenemään
vastatuuleen. Kun koiran hirvityöskentely alkaa, niin koiran
annetaan kaikessa rauhassa haukunnallaan seisottaa hirviä kunnes
koiranohjaaja on ilmoittanut jahtipäällikölle hirvien lukumäärän ja
lajin. Näin metsästyksen johtaja voi
antaa passimiehille tarkat ohjeet siitä mitä hirviä kaadetaan.
Yleensä ammutaan ensisijaisesti vasoja, sekä aikuisista vanhoja
hirviä, joiden elämänkaari on jo muutenkin lopuillaan.
Metsästys 2000 luvulla
Visuveden Hirvimiehet kokoontuivat lauantaina
13.10. klo 7 alkaen Helvetinkolun pysäköintipaikan kodalle. Ilma on
pilvinen ja tihkusateinen. Lämpötila ulkona plus 8 astetta. Pentti
on sytyttänyt kotaan valkean ja keittänyt tulella ison pannullisen
kahvia. Pullaa on myös tarjolla.
Jahtipäällikkö Asko tarkastaa kotaan saapuvien
metsästäjien aseenkantoluvat, metsästyskortit ja hirvenammuntakokeen
suorittamisesta annetut kortit. Kahvia hörpittäessä vaihdetaan
kuulumiset. Jutustelun asiasisältö on metsästyksessä. Muistellaan
edellisen syksyn metsästystapahtumia. Vaihdetaan tietoja syksyn
hirvihavainnoista. Miesjoukko remahtaa nauruun kuultuaan uusiman
vitsin. Ilmassa leijuu käsin kosketeltavasti edessä olevan
jahtisyksyn tuoma odotus ja jännitys. Kun kaikki miehet on
papereiden suhteen todettu jahtiin kelpoisiksi siirrytään kodasta
pihalle. Asko pitää "käskynjaon".
Ohjeita on paljon. Osa entuudestaan tuttuja, mutta muutoksiakin on
ohjeisiin tullut. Jahtipäällikkö vastaa kaikesta ja jokaisen
metsästäjän tekemisistä.
Kun jahtipäällikkö oli käsitellyt jahtikauden
aloittamiseen kuuluvat lakisääteiset ohjeet ja määräykset hän jakoi
metsästäjille passipaikat. Syksyn ensimmäinen jahti aloitettiin
Koveronkosken maasta sekä Pohtion- ja Yläsenjärven välistä.
Passiketju Äijälästä Pettunotkoon. Edelleen Pettunotkosta
Koveronkoskelle. Ketju myös Luonnonpuiston rajalle. Lapinkanta ja
Kamila miehitettiin myös. Erkki ja Petra, Jussi ja Riko sekä Erkki
ja Hemi lähtivät etsimään hirviä. Petran haukku alkoi ilman
viivytyksiä. Haukku kiersi kuitenkin passiketjut ja hirvi karkasi
luonnonpuiston läpi Koveron taakse metsästysmaidemme ulkopuolelle.
Hemi toi 1 + 1 hirven Koveronkosken saunan nurkalta. Jukan passilla
vasa nurin. Olli ja Asseri lähtivät lehmän perään. Lehmä meni
kuitenkin Koveron taakse. Kamilassa perunamaan kulmalla Tapio ohi
meni yksinäinen iso naarashirvi. Tästä Erkki ja Petra lähtivät hirveä
etsimään. Pekka kaataa ison yksinäisen lehmän Lapikannassa. Jussi ja Riko
pannaan perkaamaan järvien kannasta. Pertti kaataa ylivuoteisen
lehmän Rantalan ja Lapinkannan välistä. Jahti lopetetaan kello
16.30. Kaadetut hirvet nyljetään ja nostetaan riippumaan. Päivän
työt on tehty kello 18.30 mennessä.
AKKAJAHTI on kerran vuodessa
Akkajahti on pyhäinpäivän tietämissä järjestetty jahti,
mihin kaikki hirvimiesten perheenjäsenet voivat osallistua. Suosittu
tapahtuma. Toteutetaan ajometsästyksenä. Saatu joskus jopa
saalistakin, mikä ei tässä metsästystapahtumassa ole tärkein
pointti.
© Pauli Nykänen |
