A

Kirjailijoita Ruovedellä

Ruovesi on perinteikäs kulttuuripitäjä, joka sijaitsee "Runoilijan tien" keskipisteessä. Kun Runeberg matkusti Turusta Saarijärvelle ja Topelius Uudestakaarlepyystä Helsinkiin, tie kulki Ruoveden kautta. Sen kirkonkylä osui juuri teiden risteyskohtaan. Runeberg kulki maitse, Topelius myös vesitietä. Sittemmin vakiintui myös vesireitin Tampere-Ruovesi-Virrat nimeksi Runoilijan tie.

Ensimmäisiä Runoilijan tien kulkijoita oli myös tamperelainen Hermann Kauffmann, joka julkaisi vuonna 1902 teoksen: "Mieluisia muistoja Keski-Hämeestä".

Höyrylaivaliikenteen alettua 1850-luvun lopulla tuli Ruovesi enenevästi Tampereen vaikutuspiiriin: seutu tuli tunnetummaksi myös matkakohteena ja kesänviettopaikkana. Kirjailijoita Ruovedellä -sivuilla esitellään erityisesti omat kotiseutukirjailijamme: Heikki Asunta, Ahto Luutonen, Pekka Huuskonen, Yrjö Vasama, Eero Havas sekä Yrjö Jylhä, jonka äiti oli kotoisin Ruoveden Muroleen kylästä.

Paitsi kirjailijoita, on alueella viivähtänyt myös lukuisia kuvataiteilijoita ja säveltäjiä. Kesällä 1889 poikkesivat Ruoveden Visuvedellä Akseli Gallen-Kallela ja Louis Sparre, jotka palasivat seudulle uudelleen pari vuotta myöhemmin. Vuonna 1894 Gallen-Kallela rakennutti Ruhalaan ateljeehuvilansa Kalelan. Ellen Thesleff vietti monen vuosikymmenen ajan kesät huvilallaan Muroleessa. Säveltäjistä Oskar Merikanto vietti muutaman kesän Väärinmajan kylässä. Seutu tuli tutuksi myös Oskar Merikannon pojalle Aarre Merikannolle. Kotiseudun laulut - Ruoveden laulu ja Visuveden laulu - ovat Visuvedellä asuneen Arvo Raholan käsialaa.

Heikki Asunta

Heikki AsuntaHeikki Asunta syntyi 25.6.1904 Ruoveden Kurkijärven kylässä Kurkkulan talossa vanhempiensa Elvi (o.s. Ikkala) ja Ernst Henrik Asunnan esikoisena. Äiti oli ruovesiläinen, isä kotoisin Keuruulta. Vuonna 1909 perhe muutti Ylä-Korpulaan.

Tampereelle perhe muutti vuonna 1911 ja jo parin vuoden kuluttua Juupajoelle, kunnes palasi Ruoveden Hanhon kylän Ylä-Korpulaan vuonna 1917. Koulutiensä Asunta aloitti ensin kiertokoulussa, sittemmin kansakoulussa Juupajoella. Syksyllä 1917 Asunta aloitti oppikoulun Tampereella, mutta kansalaissota keskeytti opinnot. Koulunkäynti jatkui Ruoveden Ritoniemessä ja vuodesta 1920 vuoteen 1922 Tampereen Suomalaisessa Yhteiskoulussa.

Enenevä kiinnostus kirjallisuuteen ja kuvataiteeseen heräsi nuorukaisvuosina. Piirustuksenopettajan kehotuksen mukaan 18-vuotias Asunta lähti "taiteen tielle" opiskelemaan Suomen Taideyhdistyksen Piirustuskouluun. Opiskelu Ateneumissa jäi kahteen lukuvuoteen 1922-1923, jonka jälkeen seurasivat vaellusvuodet eri puolilla maata, mm. Korpilahdella ja useana kesänä Suursaaressa. Opintomatkan Pariisiin hän teki vuonna 1927. Asunnan asetuttua lopullisesti Ruovedelle ja avioitui Iris de Bruyn Ouboterin kanssa vuonna 1935. Perheeseen syntyi viisi lasta. Vuonna 1936 Asunnat ostivat Naapuri-nimisen kiinteistön Ruoveden kirkonkylästä.

Talvisotaan Asunta osallistui pataljoonan valistusupseerina Suomussalmen ja Raatteen suunnalla ja jatkosodassa rintamakirjeenvaihtajana Kiestingin suunnalla.

Heikki Asunnan kirjallinen tuotanto on laaja sekä alaltaan että lukumäärältään. Hän kirjoitti lehtiin sekä aikuisille että lapsille runoja, novelleja, pakinoita, artikkeleita. Erityismaininnan ansaitsee hänen toimintansa Nuorten Pellervon ja Pellervo-lehden avustajana kolmisenkymmentä vuotta. Hän myös suomensi runoja ja toimi kirjallisuusarvostelijana mm. Aamulehdessä.

Heikki Asunta maalasi ja kirjoitti koko ikänsä; kuvataiteilijan ja kirjailijan työ kytkeytyvät toisiinsa. Nuoruuden taiteelliset vaikutteet hän sai ryhmässä, johon kuuluivat mm. Sallinen ja Ruokokoski. Maalauksissa luonto on keskeisellä sijalla, aihevalinnassa näkyy myös kiintymys talonpoikaiskulttuuriin, hän kuvasi paljon maaseudun katoavaa kauneutta. Värimaailma on niukka; tunnusomaista ovat harmaan-ruskehtavat sävyt. "Työhuoneekseen" Asunta hankki Poukan talon vanhan riihen, joka siirrettiin kodin pihapiiriin 1940-luvun loppupuolella. Riihiateljeeseen Asunta myös keräsi historiallista esineistöä. Yleisölle Asunta-ateljee avattiin vuonna 1979, kun Asunnan syntymästä tuli kuluneeksi 75 vuotta. Ensimmäisen taidenäyttelynsä Asunta piti vuonna 1928 Helsingin Taidehallissa. Tämän jälkeen hän piti useita taidenäyttelyitä, joista viimeiseksi jäi Tampereen kirjastotalon näyttely vuonna 1954.

Heikki Asunta oli innokas kotiseutumies ja oli perustamassa Ruoveden Kotiseutumuseota. Museohankkeessa hänet valittiin huolehtimaan uusien rakennusten pystyttämisestä. Samalla hän vastasi niiden kansatieteellisestä aitoudesta. Asunta oli myös yksi Vanhan-Ruoveden historiasarjan alkuunpanijoista. Lukuisissa kirjoituksissaan Asunta talletti kotiseututietoutta. Talonpoikaisen arkkitehtuurin ihailu ja rakkaus vanhoihin kalusteisiin ja käytöesineisiin johti Asunnan keräämään esineistöä myös omaan kotiin ja riihiateljeemuseoon. Heikki Asunta menehtyi kodissaan vaikean sairauden murtamana 28.6.1959.

Kirjallinen tuotanto

Runokokoelmat
Kolmen teinin lauluja (Martti Merenmaan ja Einari Vuorelan kanssa), 1928
Mustaa ja kultaa, 1929
Ristikkoikkuna, 1931
Metalliseppele, 1932
Leirinuotio, 1934
Mastolyhty, 1935
Syysmaanantai, 1943
Vedenjakajalla, 1943
Ruuhenveistäjä, 1946
Valitut runot, 1948
Sudenmarja, 1950
Valikoima runoja, 1958
Ruoveden laituri, 2004

Romaanit
Hiljaa eteenpäin, 1938
Sissipartio sotii, 1943
Aamu ja puolipäivä, 1944

Näytelmät
Kaksi haaksirikkoa, 1945
Hopeapikarit, 1953

Radiokuunnelmat
Kolme miestä mastossa, 1937 *
Sudet, 1941 *
Kuormat kevenevät, 1945 *

Pakinat, parodiat
Viheriä oksa y.m. parodioja välipaloiksi, 1930
Katse taaksepäin, 1947

Lastenkirjat
Pienokaisten kuvakirja, 1937, julkaistu nimellä Heiska-setä

Kokoelmat
Sata laulua rakkaudesta, 1936 ( koonnut Olli Nuorto)
Laulun miekka, 1944 (toim. Martti Larni)
Runon rippi - valikoima Suomen uskonnollista lyriikkaa, 1949 (toim. Jaakko Haavio)

Sävelletyt runot
Artie Music
Finnish Music Information Centre
Sibelius-Akatemia
Suomalaisen musiikin tietokanta
Teosto

Lähteet
Asunta, Heikki: Rakas elämä, rikkain, suurin olet katveessa kuoleman (teoksesta: Me kerromme itsestämme), Otava, 1946
Asunta, Maija: Heikki Asunta - ihminen ja kirjailija (Pro Gradu -työ), 1970
Hyttinen, Tellervo: Heikki Asunta : taiteilijaelämää suurlakosta yöpakkasiin (Pro Gradu -työ), 1988
Meistä tuli kirjailijoita, Gummerus, 1947
Runoilijan tien varrelta (Ruoveden muistojulkaisusarja; 3), Ruoveden sanomalehti, 1956
Suomen kirjallisuus 6, Otava, 1967
Suomen kirjallisuushistoria 2, SKS, 1999

Ahto Luutonen

Ahto LuutonenAhto Luutonen kävi kaksi vuotta kansakoulua Visuvedellä ja meni sen jälkeen Tampereen Klassilliseen Lyseoon, josta vuonna 1914 valmistui ylioppilaaksi. Vuonna 1919 Luutonen valmistui puutarhuriksi Lepaan Puutarhaopistosta. Hän työskenteli eri paikkakunnilla, mm. Kultarannassa presidentti Ståhlbergin aikana, kunnes siirtyi Visuveden Kaivoksen taloon 1920-luvun loppupuolella ja vuonna 1932 Pekkalan kartanon puutarhuriksi, missä oli eläkeikään saakka.

Kotiseutuharrastus oli pitkälti kodin perintöä, sillä perheen isä oli erityisen kiinnostunut oman paikkakunnan vaiheista ja tapahtumista. Antti Luutosella oli myös varsin laaja kirjakokoelma, joka nykyään on Ruoveden kirjaston hallussa. Virikkeitä tuli myös äidiltä, joka piti ruokalaa ja majoitti kesäasukkaita. Oppikoulussa opettajat antoivat kesäajaksi tehtäviä, jotka sisälsivät mm. paikannimien tallentamista. Luutonen alkoi kirjoittaa muistiin myös muunlaista muisti- ja perimätietoa, joiden pohjalta hän laati kirjoituksia ja pakinoita eri julkaisuihin. Ahto Luutosen ensimmäinen kirjoitus julkaistiin Ruovesi-lehdessä vuonna 1920 ja valtaosa Luutosen artikkeleista onkin luettavissa Ruovesi-lehden vuosikerroista. Toimiessaan Visuveden Nuorisoseurassa hän tallensi muistitietoa Visuveden Kaiut -lehteen. Hän oli myös Ruoveden Joulun ja Kotiseutu-lehden avustaja. Osan keräämästään aineistosta hän lähetti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon.

Luutonen teki merkittävän työn kansanperinteen kerääjänä ja tallentajana. Hänen lehtikirjoituksensa ja muistelmansa yli kuuden vuosikymmenen ajalta sisältävät suuren määrän paikkakunnan historiaa. Lisäksi Luutonen oli merkittävällä tavalla mukana Ruoveden kotiseutumuseota rakennettaessa ja esineistöä kerättäessä. Hänen ansiotaan on myös vanhan kivikautisen asuinsijan löytyminen Visuvedeltä. Vuonna 1973 Ruovesi-Säätiö julkaisi kokoelman Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä. Se sisältää pääasiassa Visuveden Kaiussa ja Ruovesi-lehdessä julkaistuja kirjoituksia Yhdessä Aarne Koiviston kanssa Luutonen kirjoitti kirjan Ruoveden kirkon rakennusvaiheet (1928). Ahto Luutonen kuoli Ruovedellä 27.7.1983.

Kirjallinen tuotanto

Kirjat
Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä, Ruoveden Sanomalehti Oy, 1973
Ruoveden kirkon rakennusvaiheet : 150-vuotismuisto, Tampereen kirjapaino-osakeyhtiö, 1928 (yhdessä Aarne Koiviston kanssa).

Lehdet
Artikkeleita mm. Ruovesi-lehdissä, Ruoveden Jouluissa, Visuveden Kaiut -lehdissä, Kotiseutu-lehdissä ja Puutarha-lehdissä.

Lähteet
Ruoveden Joulu 1981, Ruoveden Sanomalehti Oy, 1981
Luutonen, Ahto: Aikaisempien aikojen muistoa Ruovedeltä, Ruoveden Sanomalehti Oy, 1973
Vanhan-Ruoveden historia 3:7;2, Gummerus, 1991

Pekka Huuskonen

Pekka HuuskonenPetter (Pekka) Johannes Huuskonen syntyi Karttulassa 23.11.1880. Isä oli suutari ja ensimmäiset runot syntyivät jo oppipoikana ollessa. Äitinsä Huuskonen muistelee olleen runollinen ja isänsä "vallan mahoton vitsiniekka".

Huuskonen kävi maamies- ja puutarhakoulun sekä useita kansanopistoja (mm. Otavan Opisto). Hän kokeili myös lehtialaa, mutta teki pääasiallisen elämäntyönsä puutarha-alalla. Hän toimi eri puolilla maata puutarhurina, puutarhanhoidon neuvojana ja puutarhaopettajana. Valtaosan hoidossaan olleista puutarhoista ja puistoista hän suunnitteli ja istutti itse. Hän suunnitteli myös kirkkomaita.

Huuskonen avioitui vuonna 1909 Hilda (Mathilda) Itärannan (s. 1883) kanssa. Huuskosen jäätyä eläkkeelle, he muuttivat vaimon syntymäkotiin Ruoveden Ruhalan Itärantaan vuonna 1948. Ruoveden kotiaan Huuskonen nimittikin Ruhalan runopajaksi.

Ensimmäinen painettu runo julkaistiin Koitto-lehdessä vuonna 1897. Jatkoa seurasi Kyläkirjaston Kuvalehdessä, Kansanvalistusseuran Kalenterissa, Nyyrikissä, Vipusessa, Nuoressa Karjalassa, Väinämöisessä, Suomen Kuvalehdessä jne. Useita vuosikymmeniä hän toimi Nuori Kansa -lehden avustajana. Kokoelmia Huuskonen julkaisi omakustanteina 11; ensimmäisen kokoelman vasta vuonna 1963. Yhteensä julkaistuja runoja kertyi noin 3000, joista suurin osa lehdissä ja eri julkaisuissa. Huuskonen käytti useita eri nimimerkkejä, mm. Pekka Pirttilampi. - Huuskosen kertomaa on tallennettu myös kansanrunousarkiston ääninauhalle. Pekka Huuskonen osallistui moniin runokilpailuihin. Hän voitti J.H.Erkon muistoksi järjestetyn runokilpailun ja Söderströmin runokilpailun. Pekka Huuskonen kuoli Ruovedellä 22.8.1975.

Kirjallinen tuotanto

Runokokoelmia
Pekka Huuskonen 1880–1963. Runo.
Eräs elämäntarina. 900 värssyä, 1963
Ruhalan runopaja Kautun kalteella. 67 runoa, 1963
Ruska. Syksyn sykkeitä. Runoja, 1964
Ikälisä 23.1.1965–85. Laulaen halki elämän, 1965
Kahdeksan kaupunkia ja niiden vaiheella. Laulauen halki elämän, 1965
Kevätmahlaa. Kevyttä keväällä. Somia sointuja. Runoja, 1965
Runoja Ruovedeltä, monet palat Paikkalasta, 1966
Mathilda, 1968
Petteri - Aaveratsastaja. Pekka Pekonen. Paloja, 1968
Eräs elämäntarina - Kautta - Kekkosen kelkan..., 1970 *
Tauluja. Lauluja. Veisteitä, 1970.

Lähteet
Ruoveden Joulu 1965, Ruoveden Sanomalehti Oy, 1965
Kari, Urpo: Pekka Huuskonen ja Ruhalan runopaja
Suomen kirjailijat 1945-1980, SKS, 1985.

Yrjö Vasama

Yrjö VasamaYrjö Vasama syntyi Ruoveden Pekkalan kylän Kuuselassa 18.3.1903. Isä Juho Vasama oli ensin seppänä Pekkalan kartanossa, mutta ryhtyi sitten Pekkalan torppariksi Seppälän taloon. Äiti Ida Löytty oli kotoisin Löytyn myllyltä, jossa hänen isänsä Mooses oli myllärinä. Sukujuuret olivat täysin ruoveteläisiä.

Vasama kävi ensin kiertokoulua, sitten Pekkalan koulua ja menestyttyään hyvin pääsi jatkamaan koulunkäyntiä Turun Suomalaiseen Klassilliseen Lyseoon, josta valmistui ylioppilaaksi vuonna 1924. Suoritettuaan asevelvollisuutensa Tampereen rykmentissä hän antautui sotilasuralle ja valmistui upseeriksi Kadettikoulusta vuonna 1927. Vasama palveli ensin mm. Porin rykmentin eri tehtävissä, myöhemmin puolustusministeriössä, yleisesikunnassa sekä pääesikunnassa. Puolustuslaitoksen tehtävistä hän erosi everstiluutnanttina vuonna 1945.

Vuonna 1931 Vasama solmi avioliiton Irja Erjolan kanssa ja perheeseen syntyi neljä lasta. Sotien jälkeen Yrjö Vasama teki pitkän päivätyön eri järjestöjen palveluksessa. Hän toimi mm. Suomalaisuuden Liiton sihteerinä, Talonpoikaiskulttuurisäätiön hallituksessa ja sihteerinä, Suomen Nuorison Liiton pääsihteerinä, Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerinä ja järjestöjohtajana sekä Suomen Kotiseutuliiton hallituksessa ja puheenjohtajana. Seppälän talo säilyi perheen vapaa-ajanviettopaikkana ja kotiseututyöstä tuli rakkaimpia harrastuksia. Yrjö Vasama perusti Helsinkiin Ruovesi-seuran vuonna 1947 ja toimi seuran puheenjohtajana vuoteen 1969 saakka. Hän kuului myös Ruoveden Joulun toimituskuntaan ja aktiivisiin kirjoittajiin parinkymmenen vuoden ajan.

Kotiseuturakkaus henkii myös hänen kirjallisessa tuotannossaan, erityisesti Ruoveden murteella kirjoitetuissa pakinakokoelmissa Meiläm pojjaat ja Pojjaat om poikia. Lisäksi Vasama keräsi ruoveteläistä sanastoa ja sananparsia. Ruoveden luontoa hän kuvasi myöhemmällä iällä myös maalauksissaan. Vasaman kirjallinen tuotanto ulottuu poikakirjoista humoristisiin romaaneihin ja sotakirjoihin sekä muistelmiin. Lisäksi hän toimi avustajana monissa julkaisuissa, mm. teoksessa Kotiseutuni Pirkkalanpohja. Yrjö Vasama oli tunnettu myös lehtimiehenä ja aktiivisena urheilijana. Tasavallan presidentti myönsi hänelle vuonna 1969 sosiaalineuvoksen nimen ja arvon tunnustuksena monista ansioista. Yrjö Vasama kuoli Helsingissä 23.6.1989.

Kirjallinen tuotanto

Nuorisokirjoja
Salaperäinen piirros, Otava, 1941
Serkukset sodassa, Otava, 1944
Merimiesarkun aarteet, AAK, 1947
Alppeja valloittamassa, AAK, 1948

Murrekirjoja
Meiläm pojjaat, AAK, 1954
Pojjaat om poikia, Ruoveden kotiseutu- ja museoyhdistys, 1982

Humoristisia romaaneja
Ihmeellinen onnenpäivä, AAK, 1946
Kapteeni rakastuu, AAK, 1947

Sotakirjoja
Kollaan suurtaisteluissa, Otava, 1941
Lapualta Laatokalle, Lapua-seura, 1956

Muita
Maastoleikit, Otava, 1939
Järjestötyön opas, Pellervo, 1954
Nuorisoseuralaisen käsikirja, WSOY, 1956
Valpon vankina, Pellervo, 1958
Viisikymmentä vuotta lastensuojelutyötä, Pelastakaa lapset ry, 1972
Jungenfelt, Ernst von: Panssarien taistelu (suom.), Otava, 1941
Täältä jostakin : puolustusvoimain runo-antologia (toim. yhdessä Olavi Paavolaisen ja Matti Kurjensaaren kanssa), WSOY, 1943
Merikallio, Väinö: Jääkäriprikaati hyökkää (toim. painosta ja kirj. esipuheen), Otava, 1954
Kotiseutuni Pirkkalanpohja (toim. yhdessä Heikki Mäen kanssa), Valistus, 1955

Lähteet
Suomen kirjalilijat 1917–1944, Gummerus, 1981
Runoilijan tien varrelta : kirjailijoita Ruovedellä, Ruoveden Sanomalehti OY, 1956
Kotimaisia nuortenklassikoita 2, Gummerus, 2001
Kuka kukin on 1974, Otava, 1974

Eero Havas

Eero HavasEero Havas (vuoteen 1906 Örling) syntyi Lempäälän Lempoisten kansakoululla 18.10. vuonna 1899. Vanhemmat Oskari Havas ja Augusta Böhling olivat opettajia ja Eero oli kolmanneksi vanhin kahdeksanpäisestä sisarusparvesta. Eero Havas kävi kahdeksan luokkaa oppikoulua pääasiassa Tampereella, missä perheen lapsilla oli koulukoti. Vuonna 1918 Havas liittyi valkoisen armeijan riveihin ja osallistui myös Pohjan Poikain Vironretkeen ja taisteluihin Aunuksessa. Sotien jälkeen hän valitsi opettajan ammatin ja valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1928.

Eero Havas valittiin Ruoveden Pekkalan kansakoulun opettajaksi vuonna 1927 ja vuonna 1929 hän avioitui ruovesiläisen opettajan Ilma Salon kanssa. Pekkalan koulusta tuli Havasten koulu neljännesvuosisadan ajaksi.

Jo vuonna 1923 Havas oli julkaissut ensimmäisen runokokoelmansa Ikuinen satu. Toinen runokokoelma Ratsumies ilmestyi vuonna 1928, jonka jälkeen seuraavaa teosta saatiin odottaa seitsemän vuotta. Vuonna 1935 ilmestynyt Viittatie on aforismi- ja vuoropuhelukokoelma. Myös seuraava teos Kierros kierrokselta (1945) sisältää ajatelmia. Havaksen viimeinen teos oli runokokoelma Temppelijuhla (1958).

Havas paneutui opetustyöhön ja koulun johtamiseen koko tarmollaan. Lisäksi Havasten kodista tuli kylän henkinen keskipiste; ovet olivat aina avoinna ystäville ja naapureille. Aikaa riitti ottaa osaa paitsi kylän asioihin myös pitäjän kunnalliseen ja kristilliseen elämään. Havas kuului kunnanvaltuustoon vuosina 1937-1951 ja lisäksi hänellä oli muitakin kunnallisia luottamustoimia. Hän oli myös kirkkovaltuuston jäsen, Opettajayhdistyksen johtokunnan jäsen sekä Pekkalan meijerin isännöitsijä.

Ilma Havaksen kuoltua kesällä 1954 Eero Havas muutti Alastarolle, missä toimi Yhteiskoulun opettajana vuosina 1956-1965. Toisen avioliiton hän solmi Laina Maria Soinin kanssa. Eero Havas kuoli Tampereella 26.2.1968.

Kirjallinen tuotanto

Runokokoelmia
Ikuinen satu, WSOY, 1923
Ratsumies, Gummerus, 1928
Temppelijuhla, Kuva ja sana, 1958
Mietelmiä, ajatelmia:
Viittatie, Otava, 1935
Kierros kierrokselta, Otava, 1945

Lähteet
Ruoveden Joulu 1935, Ruovesi-lehti, 1935
Runoilijan tien varrelta (Ruoveden muistojulkaisusarja; 3), Ruoveden sanomalehti, 1956
Suomen kirjailijat 1917–1944, Gummerus, 1981

Yrjö Jylhä

Yrjö JylhäYrjö Jylhä (vuoteen 1906 Lindeman) syntyi Tampereella 21.7.1903. Isä, kauppias Kaarle Juho Jylhä, oli kotoisin Ylöjärveltä ja äiti, Iida Maria Kovettu Ruoveden Muroleen kylästä. Varhaisimman lapsuutensa Jylhä vietti Tampereella ja kesäajat äitinsä kotiseudulla Muroleessa. Vuonna 1912 perhe muutti Kolhoon ja viisi vuotta myöhemmin palasi jälleen Tampereelle. Ylioppilaaksi Jylhä kirjoitti Tampereen Klassillisesta lyseosta 1922, jonka jälkeen hän haki ja tuli hyväksytyksi vapaaehtoisena Porin rykmenttiin. Jylhä opiskeli alkuvuodesta 1924 Turun yliopistossa, mutta vaihtoi kesken vuoden Helsingin yliopistoon. Oleskeluajat Muroleessa lyhenivät käynneiksi paitsi sukulaisten ja tuttavien luona, myös Heikki Asuntaa tapaamassa.

Ensimmäinen kokoelma, johon Jylhä kutsuttiin mukaan, oli Tulenkantajien "Nuoret runoilijat" vuonna 1924. Siitä lähtien Jylhä toimi vapaana kirjailijana. Seuraavana vuonna hän oli mukana kokoelmassa "Hurmioituneet kasvot" ja ensimmäinen oma kokoelma "Ruoskanjäljet" ilmestyi vuonna 1926. Seuraava kokoelma "Viimeinen kierros" ilmestyi samana vuonna 1928, jona Jylhä avioitui Kirsti Timarin kanssa. Yhteensä Jylhä julkaisi kahdeksan omaa kokoelmaa, joista tunnetuin on "Kiirastuli". Jylhä oli mukana myös useissa yhteiskokoelmissa, ja hänen tuotannostaan on julkaistu valikoimia.

Jylhä oli merkittävä lyriikan kääntäjä. Hän suomensi mm. Shakespearen näytelmiä, Miltonia, Rolandin laulun, La Fontainea ja Heinea ja julkaisi kaksi käännösvalikoimaa erikielisten runoilijoiden tuotannosta. Yrjö Jylhä kuoli Turussa 30.12.1956.

Kirjallinen tuotanto

Runokokoelmia
Ruoskanjäljet, 1926
Kurimus, 1928
Viimeinen kierros, 1931
Risti lumessa, 1938
Toiviotiellä, 1938
Kiirastuli, 1941
Runoja, 1943
Hyvästi, Kirvesmäki!, 1954
Yrjö Jylhän kauneimmat runot, 1957
Valikoima Yrjö Jylhän runoja ja käännöksiä, 1960
Meidän pihan urheilijat (yhdessä Rudolf Koivun kanssa), 1932
Kokoelmia joissa Yrjö Jylhä on mukana:
Nuoret runoilijat, WSOY, 1924
Kaarina Vaher (Kaarina Lönn), Katri Vala, Onni Halla, Yrjö Jylhä, Arvi Kivimaa, Olavi Lauri (Olavi Paavolainen), Joh. Edv. Leppäkoski (Johan Edvard Ruotsalainen), P. Mustapää (Martti Haavio), Ilmari Pimiä
Hurmioituneet kasvot. Runoja, WSOY, 1925
Elina Vaara, Katri Vala, Yrjö Jylhä, Olavi Lauri (Olavi Paavolainen), Ilmari Pimiä, Lauri Viljanen
Sotatalvi. Runovalikoima, Otava, 1940
Yrjö Jylhä, Arvi Kivimaa, Viljo Kajava, Ragnar Ekelund, Mika Waltari, Lauri Viljanen, Otto Varhia (Otto Suomi)
Jännittävin sotaelämykseni. Syvärin miehet kertovat, WSOY, 1942
Toim. Yrjö Jylhä, Päivö Oksala ja Olavi Paavolainen

Käännöksiä
Gripenberg, Bertel: Runoja. Suom., WSOY; 1929
"Hallitse, Britannia!" Englantilaista runoutta., WSOY, Suom. 1929
Milton, John: Kadotettu Paratiisi. Runoelma. Elämäkerran ja selitykset kirj. Eino Railo. Suom., WSOY, 1933
Runon pursi. Maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta. Valinnut ja suom. 1934. 2. uusittu ja laajennettu p., WSOY, 1954
La Fontaine: Tarinoita. Esipuheen kirj. Aarne Anttila. Suom., WSOY, 1935
Rolandin laulu. Ranskan kansalliseepos. Esipuheen ja selitykset kirj. Tyyni Tuulio. Suom., Otava, 1936
Shakespeare, William: Kuningas Lear, 1936 (Shakespearen Draamoja IV. SKS:n toim. 60)
Shakespeare, William: Macbeth, 1936 (Shakespearen Draamoja VII. SKS:n toim. 60)
Heine, Heinrich: Laulujen kirja. Valikoima kokoelmista "Laulujen kirja" ja "Uusia runoja". Suom.´, WSOY, 1937
Veri ja kulta. Yrjö Jylhän suomentamaa maailmanlyriikkaa, Otava, 1954
La Fontaine, (Jean de): Eläintarinoita. Kuv. Unto Kaipainen. Suom., WSOY, 1955
William Shakespearen suuret draamat. 1-3. Johdannon sekä näytelmien esittelyn laatinut Eino Krohn. Suom. 1. Romeo ja Julia. Kesäyön unelma. Macbeth. 2. Hamlet. Othello. 3. Kuningas Lear. Venetsian kauppias, Otava, 1955-56
Shakespeare, William: Romeo ja Julia. Kesäyön unelma. Suom. johdannon sekä näytelmien esittelyt laatinut Eino Krohn, Otava, 1963
Shakespeare, William: Macbeth. Suomen- ja englanninkielinen laitos. Suom. Eino Krohnin esittelyn kera, Otava, 1964
Shakespeare, William: Näytelmiä. Romeo ja Julia. Kesäyön unelma. Macbeth. Suom. (johdannon sekä näytelmien esittelyn laatinut Eino Krohn). Kuvitus John Gilbert. Erikoispainos, Ex libris, 1969
Jylhä, Yrjö–Tynni, Aale–Viljanen, Lauri: Wordsworth, William: Runoja. Runot valinnut ja esipuheen kirj. Tellervo Tapionlinna, WSOY, 1949.

Lähteet
Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon, WSOY, 1947
Kare, Kauko: Yrjö Jylhä : Runoilijan- ja soturinkohtalo, Otava, 1957
Kupiainen, Unto: Suomalainen lyriikka Siljosta Sarkiaan, WSOY, 1965
Ruoveden Joulu 1966, Ruoveden Sanomalehti Oy, 1966
Suomen kirjailijat 1917–1944, Gummerus, 1981