Sauna ja vihta

Rantasaunan tunnelma on ylittämätön. Se on savun aavistus, palavan puun rätinää ja koivun tuoksua. Lämmin kesäilta, tyyni järvenpinta ja saunan löylyt pysyvät lähtemättömästi lähes jokaisen suomalaiset haaveissa, kun odotellaan talven taittumista. Saunomistottumuksia on monenlaisia ja välillä voi kokeilla jotain uuttakin.

Muinainen sauna

Ennen vanhaan saunassa parannettiin sairauksia, synnyttiin, puhdistauduttiin ja valmistauduttiin  juhlia varten.  Saunaan liittyi myös runsaasti taikoja ja uskomuksia. Suomalaiseen kansaperinteeseen kuuluvat kiinteänä osana maahiset, haltijat ja tontut. Ne kuuluvat asuinympäristöön, jota ne suojelevat ja jossa niiden olinpaikat sijaitsevat. Mythologia Fennican (1789) vanhimmat löylyn ja saunan haltijat olivat Auteretar ja hänen poikansa Auterinen. Perinteen mukaan saunassa tulee myös vallita saunarauha: saunatonttu on  vihainen, jos on saunotaan liian myöhään tai käyttäydytään saunassa häiritsevästi tai meluisasti. Saunan maaseudulta myös kaupunkiasukkaille toivat 1800-luvun lopun kansallinen herääminen ja kansallisromanttinen taide.

Nykyinen sauna

Lähes jokaisella suomalaisella on oma mielipiteensä siitä, missä on saunomisen viehätys -  ja minkälainen on se paras sauna. Monet tuntevat uusiutuvansa henkisesti, toiset fyysisesti. Jotkut hakevat vain levollista tunnelmaa. Eikä unohtaa sovi heitäkään, jotka vain peseytyvät. Myös saunomislämpötila jakaa mielipiteet: kuuma vai mieto, kuiva vai kostea? Ehkä saunan ydinajatus on siinä, että vaikka sieltä haetaan eri asioita, ovat kaikki kuitenkin lauteilla samanvertaisia. Mökillä saunatunnelma alkaa jo lämpiävän saunan savusta ja hautuvan vihdan tuoksusta.

Ohjeita saunojalle

  • varaa saunomiseen riittävästi aikaa - kiire ei kuulu lauteille.
  • lämpötilaksi riittänee 80–90 astetta, kuumuuteen saa lisää kosteutta heittämällä löylyä.

Alkulämmittelyn jälkeen voi halutessaan vilvoitella vähän aikaa ja sitten taas jatketaan löylyn heittoa jatketaan. Löylynoton ja vilvoittelun vuorottelun voi toistaa niin monesti kuin haluaa Löylyttelyn jälkeen on vihtomisen aika. 

Ennen peseytymistä kannattaa lämmitellä hyvin -  ja pesunkin jälkeen voi vielä käväistä lauteilla. Saunomisen päätteeksi huuhdellaan iho raikkaalla vedellä. Saunan jälkeen lepäillään ja juodaan jotakin virkistävää. Ennen saunaa ei kannata syödä liian tukevasti.

Savusauna

Savusauna on suomalaisen saunakulttuurin perusta ja lähtökohta. Sen pehmeän löylyn salaisuutena on oikeanlainen lämmitys: puuna käytetään mielellään leppää ja lämmitysaika on 6–8 tuntia vuodenajasta riippuen. Savusauna rakennetaan yleensä hirsistä. Savusaunan saunasta tekee se, että kiuas on kertalämmitteinen eikä siinä ole savuhormia, vaan savu leviää saunahuoneeseen ja poistuu katossa tai seinässä olevan räppänän tai oven kautta ulos. Savusauna tuoksuu mukavasti savulle. Se on musta ja nokinen, mutta hyvin hygieeninen, koska kuuma savu puhdistaa paikat.

Vihta ja vasta

Saunomiseen kuuluvat oleellisesti koivuvihdat, Itä-Suomessa vastat. Vihtaa haudutetaan lämpimässä vedessä, että se tuoksuisi ja tuntuisi hyvältä. Vihdalla vihdotaan saunassa kaikkia ruumiinosia.

Sitominen

Vihtojen ja vastojen tekoon on olemassa hyvin monia tapoja.

  1. Useimmiten vihdat sidotaan rauduskoivusta. Kerää  ohuita, norjia 50–60 cm pitkiä vihdaksia. Poista harottavat oksat, kuivuneet lehdet ja poista kädensijan kohdalta ylimääräiset oksat ja tasaa tyvi puukolla. Tee tasainen kimppu niin, että lehtien kiiltävät pinnat ovat päällepäin - näin lehdet eivät takerru ihoon vihtoessa.
  2. Karsi vihdan siteeksi ohut ja pitkä hieskoivun vesa. Jätä siihen kuitenkin latvuslehdet. Notkista sideoksaa vääntämällä ja kiertämällä.
  3. Työnnä siteen paksu pää vihtakimpun tyviosan läpi lehdettömäksi karsittujen varsien ja lehtien rajaan. Vedä sidettä, kunnes siteen latvaa on jäljellä 10–15 cm.
  4. Kierrä side oksien ympärille kireäksi silmukaksi.
  5. Jatka samaa sidettä tyviosaan ja kierrä se vielä kerran vihdaksien ympäri silmukaksi ja kiristä. Ellei siteen loppupää sulaudu vihdan tyveä vasten, työnnä se oksien alle. Vihdan siteeksi voi pujottaa myös koivunoksista valmiiksi tehdyn pannan.

Säilytys

Vihdat säilyvät parhaiten, jos ne ripustetaan kuivumaan varjoisaan ja ilmavaan paikkaan. Vihdat on tehtävä ennen juhannusta, varsinkin talveksi varattavat. Talven varalle vihdat kuivataan varjoisassa katoksessa, jolloin lehtien vihreys säilyy. Talven kylmässä, saunan lämpimässä , kuivattu vihta herää kesäiseen eloon kun sitä haudotaan vedessä. Uusi moderni tapa on pakastaa tuore vihta, ja nauttia juhannussaunan tuoksusta talven pakkasissa. Pakastaminen onnistuu parhaiten kiertämällä vihta tiiviisti muovikelmuun. Sulattaminen on tehtävä hitaasti. Kuumaa vettä ei kannata käyttää sulattamiseen. Jos vihdan sulattaa liian nopeasti, irtoavat lehdet helposti kylpiessä.